Ubuntussakin käytössä olevan työpöytäympäristö Gnomen versio 3.4 julkaistiin maaliskuun lopussa. Uusi versio tuo mukanaan liudan parannuksia ja hienosäätöä, mitä varmastikin monet käyttäjät ovat odottaneet vuosi sitten julkaistun 3.0 tuomien isojen muutosten jälkeen.
Siitä huolimatta, että Ubuntussa on nykyisin vakiona Unity-käyttöliittymä, niin graafinen ympäristö perustuu edelleen Gnome-projektiiin ja maaliskuun lopussa julkaistuun versioon 3.4. on mukana Ubuntu 12.04:ssä, joka puolestaan julkaistaan muutamien viikkojen kuluttua. Ubuntussa ei kuitenkaan ole ollut vakiona Gnome 3.0:n osana julkaistua käyttöliittymää nimeltä Gnome Shell, vaan Ubuntussa tarjottiin klassista mallia olevaa Gnome 2.32:sta Unity-siirtymään asti.
Gnome 3.4 ja Gnome Shell -käyttöliittymä
Gnome Shell toki löytyy Ubuntun ohjelmapakettilähteistä, ja sen voi asentaa suorittamalla päätteessä
sudo apt-get install gnome-shell
Jos haluaa asentaa koko Gnome 3.4:n sellaisena kuin Gnome-projekti sitä itse jakelee Ubuntun valikoiman sijasta, tulee ajaa
sudo apt-get install gnome
Paketit gnome-shell tai gnome voi toki asentaa graafisillakin työkaluilla. Koko Gnomea ei välttämättä kannata asentaa, koska sen mukana tulee erinäistä turhaltakin tuntuvaa ohjelmaa, mutta paketin riippuvuuksia selaamalla voi katsoa mitä ehkä haluaisi asennella yksittäisinä ohjelmina. Koska Ubuntu 12.04 on lähellä julkaisuhetkeä, ei sen pakettilähteisiin ole potentiaalisten yhteentoimivuusongelmien takia tuotu kuitenkaan ihan koko Gnome 3.4:sta, esimerkkinä Ubuntu 12.04:ssa oleva Gnome-projektin julkaisema Evolution-sähköpostiohjelma on jätetty versioon 3.2.
Asennnuksen jälkeen Gnome Shelliä pääsee kokeilemaan kirjautumalla ulos, sisäänkirjautumisnäkymässä napsauttamalla hammasrataskuvaketta ja valitsemalla istunnon tyypiksi “Gnome”, ja sitten vaan kirjautumaan sisään. Jos asentaa useampia graafisia ympäristöjä (esim kubuntu-desktop, lubuntu-desktop, xubuntu-desktop) niidenkin käynnistäminen tapahtuu samalla tavalla istunnon tyyppiä vaihtamalla sisäänkirjautumisen yhteydessä.
Parhaan esittelyn Gnome 3.4:n muutoksista antaa Gnome-projektin aina yhtä erinomainen kuvitettu julkaisumuistio, jota ei ole syytä toistaa tässä.
Henkilökohtaisesti minua miellyttää ainakin se, että monet pienet ärsyttävät 3.0 ja 3.2 -versiossa olleet viat on korjattu, ja Gnomen käyttö on nyt melko mukavaa. Toki samalla tavalla Unityn 5.8 versio alkaa sekin olla kypsä. Olen vertaillut molempia ja ainakin toistaiseksi pitänyt enemmän Gnome Shellistä kuin Unitystä, ja Gnome Shell toimii paremmin paitsi päivittäisessä läppärikäytössä myös ExoPC-tabletissani (varsinkin twofing-monikosketustyökalun asennuksen jälkeen).
Työpöytäpradigma on tällä hetkellä aikamoisessa myllerryksessä, kun monella rintamalla ollaan hylkäämässä klassinen malli (Gnome Shell, Unity, Windows 8, Mac IOS jne). Moni kuitenkin kaipaa takaisin perinteiseen, eihän se mitenkään huonokaan ollut. Ubuntussa on saatavilla myös paketti gnome-session-fallback jonka asentamisen myötä istuntovaihtoehtoihin ilmestyy “Gnome Classic”, joka on edelleen uutta Gnome 3:a, mutta sisältää perinteisen kaltaisen paneelin.
Gnome 3:een perustuva Cinnamo
Jos on valmis kokeilemaan muitakin jakeluita, niin Ubuntuun pohjautuva jakelu Linux Mint versio 12:sta löytyy MATE-työpöytäympäristö. MATE-projekti jatkokehittää vanhaa Gnome 2-versiota, takaisinsovittaen uudempia julkaisuja Gnomen ohjemista sille. Lähestymistapa taitaa kuitenkin olla liian vaikeasti hallittava ja sen sijaan Linux Mint on alkanut itse kehittää puolestaan Gnome 3:een pohjautuvaa ympäristöä josta on sittemmin tullut itsenäinen projekti Cinnamon. MATE ja Cinnamonia ei löydy Ubuntun vakiopakettilähteistä, mutta esim. OpenSUSE harkitsee Cinnamonin ottamista valinnaiseksi osaksi versiotaan 12.2, vaikkakin täysverinen Gnome 3.4 tulee olemaan OpenSUSE 12.2.:n vakiotyöpöytäympäristö.
Joitakin ihmisiä tuntuu ahdistavan että vaihtoehtoja on niin paljon, toisille taas valinnanvapaus edustaa nimenomaan vapautta. Harvaa kuitenkaan ahdistaa, että maailmassa olisi liikaa esim. automerkkejä. Työpöytäympäristöjen valinnanvara on muistuttaa paljon autokauppaa: vaihtoehdoissa on paljon yhteistä, niiden käytön oppiminen ei ole kovin vaikeaa jos alun perin on osannut ajaa edes yhtä, vaihtoehtoja on helppo koeajaa ennen valintaa jne. Vaihtoehtojen olemassaolo on välttämätöntä kilpailulle ja kuitenkin konepellin alla olevat komponentit ja standardiratkaisut ovet monella samat, ja joku keksii jotain uutta ja oikeasti hyvää, niin ideat leviävät pikkuhiljaa kaikkiin vaihtoehtoihin.
Jotta kilpailu säilyisi ja tuottaisi hyötyjä, pitää ihmisten olla valmiita välillä tutustumaan vaihtoehtoihin ja joskus myös vaihtamaan kun siltä tuntuu. Eli ei muuta kuin koeajolle!
- Otto / Linux-tuki.fi
